Sokerittomuus herättää edelleen hurjasti kysymyksiä, ja samaa aihetta kysellään aina uudelleen. Kiitos teille, jotka jaksatte olla uteliaita ja kyselette lisää – päätin nyt kerätä useimmin esitetyt kysymykset ja vastaukset tänne yhteen postaukseen. Ja bonuksena kurkistetaan vähän taaksepäin, vuoteen 2013, jolloin tämä koko matka alkoi.
Sokeriton ruokavalio on ollut osa mun elämää jo viisi vuotta. Ja vaikka alku ei todellakaan ollut helppo, niin nyt tuntuu siltä, ettei paluuta vanhaan enää voisi edes ajatella.
Syötkö ollenkaan sokeria/karkkia/pullaa?
En oikeastaan. Joskus – todella harvoin – saattaa iskeä sellainen ihan järjetön karkkihimo, jolloin nappaan lasten pussista pari karkkia. Mutta se on poikkeus, ja seuraavana päivänä kroppa kyllä kostaa: vatsakipua, turvotusta ja ihan järkyttävä uusi himo. Muutaman kerran migreenin jälkeen olen turvautunut salmiakkiin ja limppariin, koska mikään muu ei helpottanut oloa. Ne on olleet enemmän hätätilannehoitoa kuin nautiskelua.
Tarkistatko kaiken, esim. ketsupit, majoneesit ja dipit?
Aluksi kyllä, nykyään en enää niin tarkasti. En tykkää muutenkaan ketsupista ja majoneesista, joten ne jäävät pois ihan luonnostaan. Joskus satunnaisesti saatan syödä, mutta en aktiivisesti hae niitä. Aloitusvaiheessa suosittelen kyllä, että jättää nekin pois, jotta vieroitus onnistuu kunnolla.
Entä makeutusaineet?
Tämä on ollut mun heikkous – light-cola on edelleen se pahe, josta en ole täysin päässyt irti. Joskus hampurilaispaikassa otan sen kylkeen, vaikka tiedän, että se koukuttaa taas uudestaan. Päivien aikana menee sitten joko lisää tai vieroittuminen on edessä. Muuten en käytä makeutusaineilla makeutettuja tuotteita ollenkaan. Niistä tulee vain lisää mielitekoja ja turhaa nälkää.
Alkoholi?
Kyllä, välillä otan lasin viiniä – yleensä punaviiniä tai kuivaa roséta. Valitsen aina kuivemmat versiot, jotta sokeria olisi mahdollisimman vähän. Tämä on mulle sellaista kohtuudella nautiskelua, ei mitään jokapäiväistä.
Hedelmät ja kuivatut hedelmät?
En välttele. Syön hedelmiä joka päivä, ja kuivattuja hedelmiä käytän myös. Jogurtin makeutan useimmiten hunajalla. Eli luonnollinen makeus on ihan sallittua ja mun mielestä myös tärkeää.
Ja sitten siihen pieneen aikahyppyyn: vuonna 2013 elämäni oli aika toisenlaista. Silloin söin karkkia päivittäin, pulla kuului viikoittaiseen ohjelmaan ja olo oli jatkuvasti vetämätön. Painoa oli enemmän, vatsakivut olivat jatkuvia ja ihokin oikutteli. Olin oikeasti aika sokerikoukussa.
Nyt, viiden vuoden jälkeen, ero on valtava. Vatsavaivat ovat poissa, iho voi paremmin, ja jaksan ihan eri tavalla arjessa. Ja ehkä tärkeintä: en ole enää koko ajan väsynyt. Tuntuu, että keho toimii vihdoin niin kuin sen kuuluukin.
Tämä on ollut yksi elämäni parhaista päätöksistä. Sokerista vieroittuminen oli melkein yhtä vaikeaa kuin tupakasta aikanaan – ensimmäiset kuukaudet olivat kivisiä, mutta sen jälkeen helpotti, ja nyt en enää halua palata entiseen.
Eli jos mietit sokerittomuuden kokeilemista: kannattaa! Mutta muista, että se ei ole mikään kahden viikon kuuri. Tämä on elämäntapa, joka rakentuu pikkuhiljaa.
Onko sulla vielä jotain kysyttävää? Vastaan mielelläni lisää. 💛
Ihanaa viikonloppua kaikille – ja muistakaa, että pienetkin muutokset vievät oikeaan suuntaan.