Koska sokerittomuus tuntuu kiinnostavan monia (ja ehkä vähän myös ihmetyttävän – miten ihmeessä joku voi vapaaehtoisesti jättää pullat välistä?), ajattelin kerrata vielä, mitä se käytännössä mulle tarkoittaa. Tämä on vähän niin kuin pieni muistilappu itsellekin, koska aina välillä sitä lipsuu tai huomaa kaipaavansa vanhoja juttuja. Mutta niin, mennään asiaan:
- Aamut alkaa smoothiella.
Lähes joka päivä laitan blenderiin jugurttia, marjoja, vähän banaania ja usein myös raakasuklaata. Joo, luit oikein – suklaata heti aamusta! Mutta siis sitä raakaversiota, joka maistuu enemmänkin vähän karvaalta kaakaolta. Joskus lisään avokadoa tai pähkinöitä, joskus kananmunaa (kyllä, raakaa… kuulostaa hurjalta, mutta toimii) ja sitten ihan sitä mitä kaapista sattuu löytymään. Tässä kohtaa pakko tunnustaa, että oon maailman surkein ruokakauppakävijä ja usein jääkaappi näyttää siltä, että siellä asuu lähinnä valo ja vanha ketsuppi. Mutta silti – jotenkin niistä jämistä syntyy aina jotain juotavaa. - Makeat herkut ei enää maistu.
Tämä on ehkä suurin yllätys ollut. Ennen olisin voinut syödä jätskipaketin huomaamatta, mutta nykyään tavalliset karkit ja suklaat maistuu ällöttävän makeilta. Jos haluan herkutella, otan ennemmin hyvää juustoa, pienen palan raakasuklaata tai vaikka kupin täyteläistä turkkilaista jugurttia. Ei ehkä kuulosta siltä “perinteiseltä herkkuhetkeltä”, mutta uskokaa pois, makuaistit muuttuu! - Tämä ei ole dieetti.
Sokerittomuus ei ole mikään pikakuuri tai laihdutusohjelma, vaan enemmänkin elämäntapa. Ja rehellisesti: ei sitä oikein edes jaksa, jos sen ajattelee vaan parin viikon haasteena. Mulla meni pari kuukautta ennen kuin makeanhimo oikeasti väheni, ja vasta puolen vuoden kohdalla huomasin, ettei karkit enää houkuttaneet. Vuoden jälkeen kaupan karkkihylly tuntui yhtä houkuttelevalta kuin röökikoppi entiselle tupakoitsijalle (tämäkin valitettavasti koettu). Ei ehkä ihan sama tunne, mutta sinne päin. - Säännöllinen syöminen.
Syön yleensä 4–5 ateriaa päivässä. Lounasta tai päivällistä ei kannata skipata, muuten nälkä tekee tepposet ja yhtäkkiä huomaat unelmoivasi laskiaispullista. - Makeutusaineet ei ole ratkaisu.
Tämä on ollut vaikein kohta. Koska kyllä, mä rakastan light-Colaa, ja helposti sorrun siihen pari kertaa viikossa. Mutta samalla tiedän, että sekin lisää makeanhimoa ja pitää kropan kierroksilla. Tämä on vähän sellainen ikuinen taistelu itseni kanssa – ja välillä häviän. Mutta hei, kaikilla on paheensa, ja tämä on mun. - Hyödyt.
Tämä on se syy, miksi pysyn tällä tiellä. Vatsa ei kipuile enää, iho on kirkkaampi, ja olo on paljon energisempi. Ja mikä hassuinta – kun sokeri ei sotke kehon viestintää, niin jotenkin sitä alkaa kuunnella paremmin, mitä oikeasti tekee mieli. Joskus se on pähkinöitä, joskus suolakurkkuja, joskus vaan lasi vettä. Kuulostaa hippimeiningiltä, mutta oikeasti toimii. - Sokeri koukuttaa.
Se on vaan fakta. Ja kun siitä pääsee irti, huomaa miten vahva ote sillä oikeasti oli.
Ja hei – en ole mikään asiantuntija. En todellakaan. Mutta näillä jutuilla mun elämä on sata kertaa parempaa kuin vuosi sitten. Jokainen tekee tietysti omat ratkaisunsa ja omalla tyylillään, mutta jos yhtään kiinnostaa kokeilla, niin suosittelen.
Ja nyt pallo teille: mitä haluaisitte tietää tästä sokerittomuudesta? Onko joku kohta, joka mietityttää? Tai kaipaatteko reseptejä, käytännön vinkkejä, vertaistukea? Saa kysyä mitä vaan, ja lupaan vastailla niin hyvin kuin osaan.
Terveisin,
sokeriton Riikka (ja ehkä vähän kahvia kittaava kuitenkin ☕️)
ps. Nyt kutsuu tiskivuori, pyykit ja yksi mystisesti kadonnut sukka. Arki on aina paras reality-show.