Tiedättekö sen tunteen, kun onnistuu saamaan käsiinsä juuri sen yhden asusteen, jota on metsästänyt pitkään – ja joka tuntuu olevan kaikkialta loppu? No, minä sain! Ja vieläpä lumihiutaleilla koristeltuna, suoraan ulkoilmasta napattuna. Nyt omistan pipon, joka on niin iso ja muhkea, että sen alla voisi melkein nukkua päikkärit.
Kyseessä on siis se jättimäinen pipo, jota täällä päin maailmaa moni tuntuu havittelevan. Sellainen superchunky, pehmeä, vähän kuin neuleunelma. Ja voi että – se on juuri niin hyvä kuin kuvittelin.
Päivän varustus pipon ympärillä:
Huopikkaat, farkut, talvitakki, lämpimät hanskat, muhkea huivi ja sitten tämä jättipipo kruununa. Tuntui, että olin valmis kohtaamaan minkä tahansa lumimyräkän.
Kuvat napattiin Suomenlinnassa, jossa vietin assarini kanssa ensimmäistä työpäivää. Päivä oli kaikkea: suunnitelmia, kuvaamista, ideointia ja vähän haahuilua pitkin saaren kauniita kujia. Ja lopuksi vielä sattumalta törmäsimme paikalliseen bloggaajaan, mikä kruunasi koko fiiliksen.
Oikeasti jäin miettimään, miten hauskaa olisi, jos työhuone olisikin Suomenlinnassa. Pieni saari, meri ympärillä, vanhat talot ja rauha. Ei lainkaan huono ajatus… ehkä vielä joskus.
Nyt toivotan kaikille ihanaa perjantai-iltaa – ja hei, muistakaa pitää päät lämpiminä! Tänä talvena muhkeat pipot ovat todellinen pelastus.
♥ Riikka