Moi vaan ja kivaa sunnuntaita! Niin kuin huomaatte postauksia on tullut lupaamani kaksi kertaa viikossa ja jopa aika säännölisesti. Oon innostunut uudelleen kuvaamisesta ja kyllä mä vaan tykkään tästä hommasta. Instassa en ole kuin käynyt vinkkaamassa uudesta postauksesta ja käynyt tekemässä tarvittavat työjutut siellä.
Moni tuttavani onkin ollut aika ihmeissään näin suuresta muutoksesta, mutta voi luoja kun päätös on tehnyt hyvää. Varmasti tulen joskus jakamaan muutakin siellä, mutta nyt ainakin näin. Nyt olen jo siinä pisteessä että peukaloni ei jatkuvasti hae puhelimelta instaa ja jumitu sinne selaamaan muiden elämää. Näin oikeasti kävi itselleni usein ihan vahingossa, vaikka olin laittanut jopa itselleni ruutuajan (niin koukuttavaa se vaan on).
Silti alitajunnassa sormeni avasi instan ja näpytteli koodin vaikka en sitä halunnutkaan. Hullua ja jopa hävettävän totta.
Blogin kirjoitus on itselleni ihan eri juttu, eikä se koukuta lähellekään samalla tavalla. Siinä on yksi aihe, otataan kuvat järkkärillä, käsitellään, kirjoitetaan ajatukset, kootaan juttu ja julkaistaan. Muun vapaa-ajan teen muuta enkä ajattele vain sisältöä mitä jaan perheestäni ja elämästäni tänään ja huomenna. Se vie lopulta aika paljon siitä ihan oikeasta elämästä.
Varmasti tällainen taas ärsyttävän Riikkamainen tapa lopettaa joku aika totaalisesti saa jonkun ärsytyskarvat pystyyn, mutta itselleni tällainen sopii parhaiten. Niin sata vuotta sitten julkistetut sokeriton ruokavalio ja halpisvaatelakko. Kyllä ymmärrän että tällaiset ärsyttää ja eikö voisi syödä sokeria vaikka kohtuudella? . Ei se ei minulla onnistu ja oon tällaista tyyppiä ;). Ainakin sokerittomuus on pitänyt ja halpisvaatelakkokin toimi vuosia ja muutti käsitykseni kuluttamisesta täysin. Vaikka molemmissakin olen rikkonut omia lakeja silloin tällöin. Mutta vitsit kun ovat olleet hyviä päätöksiä aikanaan.
Ne asiat mitkä ei tuota hyvää mieltä ja oloa, on parempi lopettaa kokonaan. Tai ainakin niin hyvin mahdollista. Itse en ole kai kertaankaan tuntenut iloa enkä onnea instassa hengailun jälkeen. Jos joku sellaista tuntee niin hienoa ja jatko varmasti sallittua.
Kun taas päätän lukea jonkun blogia, järjestän ajan tähän ihan eri tavalla ja poistun sieltä myös postauksen (tai pari) luettuani yleensä hyvin mielin. Sinne mennään ja lähdetään. Esimerkiksi Eeva Kolun blogi on edelleen yksi parhaimmista ja sitä lukiessa ei voi tulla kuin hyvä mieli.
No mutta postauksen aiheenahan oli lisäksi tuo kuvissa näkyvä kirpputorilöytöni Ansasta. Ansa on pieni ja söpö kirpputori Kalliossa ja kun näin tämän mekon siellä en voinut jättää sitä kauppaan.
Oli vaan ihan kuin tehty minulle. Oli ruutuja, taskut, laadukas ja vielä mekkokin ;).
Mekko on oikeasta joltain 90-luvulta ja In Wear merkkinen. Ihan super mukava päällä ja mikä parasta siinä on taskut. Mekko on tosi hyvässä kunnossa ja napakkaa puuvilllaa. Alle laitoin sillkipaidan, mikä on ollut yksi lempivaatteeni talvella vaatteiden alla.
Jotta ulkona ei jäädy niin jaloissa on merinovillasten sukkahousujen lisäksi mustat villahousut. Näyttää ehkä vähän jo tönköltä, mutta kylmä ei tule ulkona edes yli -10 asteen pakkasissa. Ja vietän ulkona pitkiäkin aikoja.
Vähän tällainen pappi/opettajafiilis , mutta menkööt. Suosittelen ehdottomasti käymään Kalliossa Ansa kirpparilla jos siellä päin liikutte.
Ensi viikolla luvassa kotikuvia ja auringon valo onkin suosinut kuvaamista tällä viikolla mukavasti. Kivaa sunnuntai-iltaa ja kuullaan taas ♥
Kommentoikaa ihmeessä oma näkemyksenne, jos haluatte.
Riikka
