Hups ja blogitaukoa vierähti jo viikon ja suurin syy onkin siihen ollut sähkön puute ja aika sille. Kameralla on kyllä tullut otettua kuvia ja insta on kyllä päivittynyt aika lailla yhdellä kuvalla per päivä. Me olemme olleet nyt merellä 6 yötä ja ainakin viikkoa vielä tätä parhautta jäljellä. Olemme tavanneet ystäviä lapsineen siellä sun täällä joten seuraa on riittänyt täälläkin.
Onnellisuus ja elämykset on taas katossa ja sellaisia onnellisuus puuskia tuleen usein, koko ajan samalla mielessä tuleva arki ja Helsinki. Mikä todella jännittää, kun on ollut 2 kuukautta silloin siellä poissa.
Olen ollut lasten kanssa nyt putkeen aikalailla 6 viikkoa ja aika on mennyt kyllä todella hyvin vaikka sitä (taas) hiukan pelkäsinkin. Onnellisuus, kiireettömyys auttaa jaksamaan ja tämähän on se unelma minkä olen aina halunnut. Kolme lasta, mies, paljon yhdessä oloa ja bonuksena on sitten tullut pitkät veneilyt saaristossa ja maailman söpöin mökki. Eikä tietenkään koko elämä ole aina sitä super täydellistä ja ihanaa, mutta täällä saaristossa kyllä lähes joka sekuntti.
Väliin: postauksen kuvat hetkestä jolloin kaikki oli hetken siinä ja minä jollassa ottamassa kuvia. Mies palasi lenkiltä, pojilla oli joku majaleikki kannella ja minä ja Liisa oltiin palattu snorklaamasta. Oltiin saaressa jonka nimi oli Jungfruskär ja vesi oli ihan super kirkasta, niin kuin täällä melkein joka puolella. Liisa otti lisäksi instan puolelle videota ja se löytyykin sieltä.
Nämä on tietty näitä omia elämän valintoja ja palkkaa ei ihan hirveästi tipu tilille, mutta olen valmis syömään vaikka viikon hernekeittoa, kun vähennän aikaa tästä kaikeasta.
No mutta nyt keskitytään ja nautitaan siitä että kaikki on hetken tässä. Koska nimi otsikkoon tuli Ultra Bran kappaleesta, niin kuunnelkaa se tähän loppuun vaikka.
Kaikkea hyvää teille ja nyt pulahdan uimaan, moikka.
Riikka
