Eilen oltiin vanhemmillani viettämässä Äitienpäivää ja on kyllä niin ihanaa, että lapsuuden koti on vielä olemassa. Joka kerta kun siellä käyn ja vierailemme niin monet lapsuuden leikit tulevat mieleeni. Eilen esittelin Liisalle pihan viereiset kalliot, missä leikittiin Barbeilla ja missä pihapiirissä asui kavereitani.  Olihan siellä elämä ihanaa, kavereita paljon ja lähellä ja paljon pihaa missä leikkiä. Ehdottomasti Herttoniemen paras piha!

Toki tuollainen Herttoniemi lähiölapsuus on aika erilaista kun meillä täällä Alppilassa ja molemmissa on varmasti puolensa. Halusimme kuitenkin jäädä kaupungin vilinään asumaan, joka tuntunut edelleen oikealta ratkaisulta ja jotenkin omalta. Vaikka noilla portailla istuessani tulee muitakin vaihtoehtoja pohdittua. Mutta ratikkakiskojen ääni, lokkien ärsyttävä metelöinti, laaja ravintola- ja kahvilatarjonta ja Linnanmäeltä kuuluvat kiljunnat vievät kuitenkin voiton nyt meidän elämässä.

Onneksi kesäisin saamme tupla annoksen luontoa ja merta mökillämme, joka taitaakin olla niitä suurimpia puutteita kaupungissa. Luonto, meri ja hiljaisuus.  Vaikka onhan meillä isoja puistoja kuten Töölönlahti, Alppipuisto ja Lenininpuisto tässä ihan vieressä. Elämä toki on täällä hektisempää, mutta täällä koen jotenkin enemmän eläväni ja olevani minä.

Että tällaista pohdintaa tällä kertaa. Nyt taidan mennä erittäin pitkälle lounaalla ulos ja aurinkoon ;). Sitten palataan taas työn pariin. Nautitaan kesästä ja tästä ihanasta säästä.

Vielä muuten ehtii laittaa toiveita blogini suhteen täällä ja voittaa lahjakortti Gefferille. Todella hyviä toiveita olen saanut ja kiitos niistä jo nyt.

Terveisin,

Riikka

Asu lapsuuden portailla: Paita ja hame Samuji / käsien musta lika: pyörästä 😉 / kuvat : mieheni