Kyllä on tämä viikko ollut aika täydellinen niin työn, sään kuin ajatustenkin rintamalla. Aurinkoa on riittänyt ja kyllähän se nyt virkistää ihmisiä tämän korona-ankeuden keskellä.
Työt kerhotätinä alkoi kivasti ja en muistanutkaan kuinka kivaa on ohjata lapsiryhmää. Nyt kun omat lapset isompia koululaisia ja niin tämä tuo kivaa vaihtelua keksiä toimintaa noin 3-5 vuotiaille. Koska työtä on niin vähän (2 kertaa viikossa n. 3 h) ei hommaan ehdi kyllästyäkään. Perjantaisin vedän edelleen lasten perjantaita ja yhdelle yritykselle teen hiukan some/pr-hommia.
Tällä työmäärällä jää vielä paljon aikaa haahuiluun, lenkkeilyyn, lepoon ja kodin järjestyksen ylläpitämiseen (nämä todella tarpeellisia kun on ADD). Eikä niitä pyykkejäkään pese vielä kukaan robotti täällä. Lapset onneksi lajittelee ja laittaa jo omat pyykkinsä paikoilleen, mikä tietenkin helpottaa kovasti.
Olen myös täysin siirtänyt kauppakäynnit K-Ruokakaupan kotiinkuljetukseen, koska kaupassa käyminen on itselleni ollut aina erityisen raskasta. Ajatuskin isossa Prismassa käymisestä saa minut todella ahdistuneeksi. Inhoan sitä !!!!
Jotenkin olen selvinnyt lähi-Alepastamme, mutta siellä joka päivä ravaaminen ja satojen kivennäisvesipullojen roudaaminen ei vaan tunnu enää millään tavalla järkevältä.
Tähän väliin faktaa: usein ADHD/ ADD piirteiset ihmiset kuormittuvat aika paljon kaupassa käymisestä. Liian paljon valintoja ja vie energiaa ihan sikana. Joten nyt teen joka viikko tilauksen Triplan K-Supermarkettiin (usein lähes sama listakin ) ja käyn ehkä lisäksi kerran tai kaksi viikon aikana jotain täydennyksiä tekemässä. Kuten tänään vielä haemme lauantaiherkut, mikä nyt on todella tärkeää ;).
No kylläpäs alkoi taas postaus rönsyilemään, mutta näin siinä aina välillä käy. Kirjoitan mitä mieleen tulee ja yrittäkää pysyä mukana (itse en aina pysy). On muuten hassua ollut huomata lääkkeen vaikutuksen tässäkin, kun lääke on vahvimmillaan mun päästä ei lähde yhtään rönsyilevää ajatusta tekstin kirjoittaminen tuntuu jotenkin tylsälle. Siksi kirjoitankin nykyään iltaisin tai silloin kun lääke ei ole tehokkaimmillaan. Tehokkaat ajat käytän kaikkeen järkevään (hahhaa 😉 )
En nyt sitten tiedä kumpi on parempi paljon rönsyilevää kirjoitusta vai yhdessä aiheessa tiukasti pysymistä. No se jää tulevaisuudessa nähtäväksi ja tällä hetkellä on hyvä kokeilla molempia. Kirjoitusvirheitäni ei valitettavasti lääkekään korjaa ;).
Okei ja ne keitä ei yhtään kiinnosta tämä aihe niin pahoittelut, yrittäkää hyppiä ne kohdat.
Ensi viikolla alkaa myös opinnot, mistä en tainnut vielä kertoakaan. Eli alan opiskelemaan ratkaisukeskeiseksi neuropsykiatriseksi valmentajaksi. Opiskelu kestää noin 7 kuukautta ja koulutuksesta enemmän täällä. Olen kuullut koulutuksesta paljon hyvää ja jotenkin tuntuu sopivan tähän väliin elämääni varsin hyvin. En oikeastaan vielä tiedä mitä alan tekemään tämän jälkeen, mutta asioiden on tapana onnistua.
Oon tietty super kiinnostunut aiheesta, mutta tottakai jännittää alkaa opiskella oikeasti ekaa kertaa elämässä niin että oikeasti kiinnostaa. Ensi viikolla on ensimmäiset opiskelupäivät ja toivottavasti selviän hengissä. Aika monta kirjaakin tulee luettavaksi ja niiden metsästäminen onkin ihan oma urakka.
Tuollainen Rock-purjevene punaisena minulla oli aikanaan ja onneksi pääsin siitä eroon. No vene opetti itselleni paljon vaikka olikin näin jälkeen päin aivan JÄRJETÖN TUNNEOSTOS ;). Ihan hullua, mutta kuitenkin näin jälkikäteen opetuksen, rahanmenon ja kokemuksen arvoinen.
Täältä näet Minä ja mun vene postauksen ja Veneenomistajan tunnustukset voi kurkata täältä. Edelleen kyllä veneilemme/purjehdimme joka kesä, mutta kyllä hiukan isompi vene näin isolle perheelle on vaan pakollinen. Veneily saaristossa ja Ahvenanmaalla on edelleen kesän kohokohta ja mökkeilyn lisäksi parasta mitä tiedän.
Sitten vielä asusta: Mekko ja laukku Samuji / Takki Samsoe&Samsoe / Lenkkari New balanse (oikeastaan mun juoksulenkkarit) / Kukat Hakaniemen torilta / osan kuvista otti ystäväni Anu Rask
Tuo Samujin villamekko on ehdottomasti ollut mun tämän talven käytetyin vaate, kun on niin mukava ja lämmin. Nyt olin yhdistänyt sen alle vaihteluksi farkut.
No mutta eiköhän tämä ole tässä ja ihanaa viikonloppua!
Täällä ainakin pauhaa Putous niin kuin joka lauantai.
Riikka
