Tällä hetkellä ja tänä kesänä olen ollut erityisen onnellinen. Ehkä onnellisempi kuin koskaan ennen. Se alkoi oikeastaan Espanjassa yhdestä hetkestä, kun päätin olla lapsilleni ja miehelleni parempi ja muutenkin havahduin, että tässä sitä nyt eletään unelmassa. Toki olen aina ollut aika positiivinen ja onnellinen ollut muutenkin, mutta sellaisen erityisen onnellinen siitä hetkestä eteen päin.
Päätin ryhdistäytyä ja olla valittamatta lähes mistään, olla hyvä läheisille ja nauttia. Näin kohta 2 kuukautta sen jälkeen olen ollut onnellisempi kuin koskaan ennen, mahanpohjassa on tuntunut jännitys ja onnellisuus (sellaisia perhosia 😉 ). Mulla on nyt kaikki mitä olen halunnut ja tässä on hyvä olla. Tämän porukan kanssa, pienien ja isojen haaveiden kera. On ihana perhe, koti, työ ja ystävät. En suorita elämääni vaan elän.
Erityisen ihanaa on ollut huomata, että ehkä tavallaan vaikein aika alkaa olla lasten kanssa ohi, enää ei tarvitse koko ajan katsoa perään ja on jopa joskus hetkiä jolloin saan hetken istua ja nauttia (joo tiedän että haasteet muuttuvat). Nautinnollisinta on ehkä ollut se, että lapset on mukana ja saan olla niiden kanssa ihan eri tavalla kuin pari vuotta sitten. Nyt niiden kanssa voi supata, uida, pelata ja vaikka mitä. Niistä on ollut apua veneilyssä, rantautumisessa ja köysissä. Ennen kuin ne piti vaan sulkea sisälle kun me rantauduimme. Siis ihan turvallisuus syistä.
Lapset voi myös päästää katsomaan lampaita ihan kolmestaan, tutustumaan saareen tai vaikka viemään roskia. Tosin tätä hommaa pitää vielä kannustaa rakseilla (lapset keräävät taulukkoon rakseja ja saavat palkinnon, kun taulukko täysi). Ne on vihdoin isoja, tai ainakin melkein.
Nyt olemme täällä Taalintehtaalla veneellä kohti mökkiä ja Helsinkiä. Tai siis minä menen sieltä Helsinkiin yksin töihin, mutta sekin kivaa koska niin kiva työ. Onneksi niin, koska muuten en kyllä palaisi täältä Helsinkiin ehkä koskaan. En tiedä onko myös ikä se, mikä tuo tämän onnen ja hyvinvoinnin, mutta oli miten oli, nyt olen onnellinen.
Kiitos tästä kaikesta ja nauttikaa tekin. Jos, ette nauti, niin yrittäkää tehdä siitä sellaista, että siitä nauttii.
Terveisin,
(ärsyttävän) onnellinen Riikka
No mutta, tämähän oli poikkeuksellisen ihana ja erilainen postaus ❤️ Olen onnellinen puolestasi!😊 Jokainen meistä tarvitsee pysähtymishetkiä. Monella varmasti ikäkin vaikuttaa tiettyihin pysähtymisiin ja tuumailuihin, ainakin näin nelikymppisenä voin sen allekirjoittaa. Ja huippua että voi kääntää katseet kohti positiivisia asioita ja huomata, että moni asia on hyvin. Se kantaa. Toisinaan ei voi myöskään olla kohtaamatta niitä elämän kurjia puolia, silloin on taisteltava katkeroitumista vastaan. Onnellinen onnellisuudestasi! Kiva kun puut ajatuksesi asiasta sanoiksi. Jokaisen meidän on hyvä välillä pysähtyä miettimään 😊
Ps. Jos asuisin Helsingissä, tulisin sulle töihin😉
Kiitos ihana ja mun paras lukija ja kommentoija ikinä 💙. Ottaisin sut töihin 😘.
Oi, nyt kyllä häkellyin 😚
Täällä myös yksi kanssaonnellinen. Kun päättää olla tyytyväinen, niin maailma muuttuu. Tämä tässä on hyvää juuri nyt. Esikoinen pääsee sunnuntaina ripille ja olen niin onnellinen, että silmäkulma kostuu pelkästä ajatuksesta. Minun nuori mies <3