Tänään käytiin Marjaniemessä uimarannalla avaamassa rantakausi. Kyllä nyt kevät on virallisesti alkanut ja ensi viikolla ehkä vaihdamme loputkin talvivaatteet keväisiin, viemme pyörät keväthuoltoon (kaikissa joku vika) ja vikatkin pulkat kellariin. Lunta ei saa enää tulla, vaan kevät ja kesä!

Helsingissä on kyllä valtava määrä kivoja rantoja ja omiin lapsuus kesiin kuului ehdottomasti Marjaniemen uimaranta. Isovanhemmillani oli koti Marjaniemessä ihan rannan lähellä ja minä vietin heillä paljon aikaa niin kesällä kuin muutenkin, että koko alueesta on tullut erittäin tärkeä.

Marjaniemessä opin uimaan ja jotenkin paikassa on niin paljon hyviä muistoja, että tehtiin tänään oikein äidin lapsuuden muistokierros siellä koko perheen kanssa. Isovanhemmillani oli iso talo siellä uima-altaalla ja voitte uskoa, että lapsesta tällainen talo oli aika mieletön. Sain myös oman huoneen sieltä ja isovanhempani lellivät minua siellä vaaleilla karjapiirakoilla (Saarioisten) ja banaanijugurtilla. Siellä opin myös syömään kahvipullamössöä kermalla, joka oli ehkä parasta ikinä. Ukin kanssa istuttiin keittiössä, hän joi kahvia ja söi pullan erikseen ja minä tungin kahvin sekaan niin paljon kermaa ja pullaa kuin mahdollista. Eli kyllä mä olen selvä pullamössösukupolven lapsi ;). Ohje ja kupit löytyykin täältä.

Kävimme rantahommien lisäksi hiukan kurkkimassa taloa ja pihaa, joka oli kyllä hiukan pienentynyt 20 vuodessa ja taloja alueelle oli tullut valtavasti lisää. Tämä paikka on kyllä jäänyt niin tärkeäksi elämässäni, että näen paikasta uniakin. Unessa muutamme asuntoon perheeni kanssa ja asunto ihan samanlainen kuin lapsuudessani. Isot 70-luvun ikkunat, paljon tilaa, hienoja värejä, iso olohuone, iso  piha, jossa oli paljon ruusuja ja tietty se ihana uima-allas.  Unessa olen aluksi täysin innoissani paikasta, mutta kuitenkin aina ahdistun jossain kohti siitä että emme asukaan kodissamme Alppilassa ja eikä paikka tunnukaan omalta. Ja tämän unen olen nähnyt ainakin 10 kertaa, omituista vai mitä?

No mutta ihanaa kun tulee kevät ja voimme useamminkin käydä jollain rannalla fiilistelemässä. Marjaniemen ranta ja yksi ihana koti Harmaapaadentiellä on lempparini aina. Onneksi lapsuudenkoti on vielä tallella, koska vanhempani asuvat siellä ja tämän luopumisesta jonain päivänä en pysty edes ajatella. Onko teillä tällaisia tuntemuksia jotain lapsuuden paikkoja kohtaan?

Ikävä on teitä Mummi ja Ukki.

Terveisin,

Riikka

ps. seuraavaksi sitten avataan rantabilekausi ja tässä postauksessa yksi paras sellainen.