Tarina kolmesta bloggarista, jotka tapasivat polulla.
Ensin oli vähän sellaista jäykistelyä – otettiin kuva, jossa piti hymyillä, mutta kukaan ei oikein hymyillyt. Vähän semmoinen ”no okei, ollaan tässä nyt” -meininki.
Sitten yksi kaivoi puhelimen esiin ja alkoi näyttää eilisillan snäppäilyjä (ja siitä vasta riemu repesi).
Toinen taas vannoi, ettei kyllä enää ikinä lähde samaan paikkaan… mutta naurun sävyistä huomasi, ettei ollut ihan tosissaan.
Sitten alkoi se loputon höpöttely, jossa hypitään aiheesta toiseen, ollaan hetki ihan vakavia ja seuraavassa hetkessä taas kikatetaan vedet silmissä.
Lopulta kaikki olivat yhtä mieltä monesta asiasta – ja tietenkin jatkettiin snäppäilyä, koska eihän mikään tapaaminen nykyään ilman sitä suju.
Kivaa oli. Sellainen hetki, kun tajuaa, että blogin takaa löytyy ihan oikeita ihmisiä, joiden kanssa synkkaa heti.
♥ Riikka