Niin siinä sitten kävi. Ostin ekan jättineulepipon pari vuotta sitten, innostuin siitä kovasti… kunnes yhtäkkiä se oli kaikkialla. Siis ihan oikeasti, tuntui että joka toisella vastaantulijalla oli samanlainen päässä. Ärsyynnyin, kyllästyin ja myin omani naapuriin.
Kirjoitin siitä silloin postauksen, joka muuten on ollut yksi blogini luetuimmista ikinä. Google on ollut tässä kohtaa aika hyvä ystävä 😅.
Olin jo vannonut, että uutta en hanki. Mutta kuinkas sitten kävikään?
Piipahdin liikkeessä, näin uuden värin, sovitin päähän, mietin minuutin (tai kaksi), ja kas kummaa: olin jo kassalla. Rakkautta ensi silmäyksellä.
Asu sinä päivänä: jättipipo, mekko, lämmin takki, muhkea huivi ja nilkkurit. Kuvauspaikan päätti muuten harjoittelija, joka nappasi kuvatkin.
Se siitä jämäkkyydestä – takaisin piporintamalle siis.
Nyt kuitenkin lähdemme isolla porukalla lasten kanssa leikkimään sisäleikkipaikkaan. Toivotan kivaa viikonloppua ja palataan taas!
Terveisin,
piposijoittaja