Lomailimme pari päivää ilman lapsia – junalla suunta sinne ja nyt parhaillaan takaisinpäin. Jo matkustaminen tuntui jo itsessään lomalta: kahvia junapöydässä, maisemat vilistäen ohi ja se ihana tunne, kun ei ole kiire minnekään.
Parin päivän aikana ehdimme:
- syödä hotellin ravintolassa monta kertaa
- nauttia täydellisen aamupalan kahdesti
- nukkua yhteensä lähes 20 tuntia (!! se on paljon se)
- kiivetä ja laskeutua maisemakukkuloita useamman kerran
- kävellä metsässä yhteensä reilut kolme tuntia
- laskea pulkalla ja vielä portaita alas (suosittelen, ihan huippua 😅)
- ajella hiihtohissillä ylös ja alas parikin kertaa (yllättävä suosikkiohjelma)
- toinen kävi hiihtämässä, toinen postaili blogia ja katsoi Frendien ekan ja vikan jakson (vanha haave!)
- yhdessä katsottiin pari jaksoa lempparisarjaa ja tuijoteltiin puita ja maisemia tuntitolkulla
Kävimme myös kylpylässä rentoutumassa, söimme kaksi rasiallista raakasuklaata, joimme kahvia aina kun teki mieli, luimme kirjoja (tai siis toinen luki enemmän, toinen vähemmän), ja harkitsimme laskettelua – mutta se jäi seuraavaan kertaan.
Loman viimeiset tunnit menivät siinä pisteessä, että tunsi oikeasti levänneensä. Oli jo sellainen olo, että arki ja lasten näkeminen houkutteli. Eli juuri täydellisen mittainen miniloma ♥.
Kiitos seuralaiselle hyvästä seurasta, kuvista ja kameraopetuksesta. Hotellille kiitos rentoutumisesta, maisemista, kylpylästä ja pulkista. Nyt lomailija kuittaa junan työskentelyhytistä, joka on muuten ihan nerokas keksintö.
Jos mietit lomaa lasten kanssa, tämä paikka sopii ehdottomasti myös siihen – mutta välillä on ihanaa ottaa hetki vain kahdestaan.